Valoviivoja

 Ääriviivani
musteinen yö, uudelleen
riipii, kilahtain

Mä kilahtelen nyt. Tahtoisin kesäyön, lämmön, huminan, liikennevalojen tikityksen ja sähköiseen yöhön piirtyvät kulmat joita hulmahdukseni varistavat henkäyksen ajaksi ilmaan värisemään. Keltaista ja sinimustaa, kelmeässä valossa kylpevän katukivetyksen lujana ohuen tossun alle. Pauhua jolla ei ole alkulähdettä, liikenteen huikaisevaa huminaa silloin kun jokainen auto loistaa poissaolollaan.