Tuokiolla

Metsäinen meditaatiotuokio!

Lumiholveissa

 

Talvi on viimeisten yhteisten hetkiemme iloksi jälleen esitellyt parhaita puoliaan. Huurteinen kuorrute on hulmautellut valkeita seittejään lempireittien lempipuideni oksille, tehden niistä vieraat ja viekoittelevat. Olo on hyvin kevyt, kun avara valkeus ympäröi juuri niin massiivisena ja hauraana kuin vain lumiset puut voivat. Koskemattomat polut houkuttelevat astumaan valkeiden holvikaarten lomaan, joissa huurre on pureutunut hyisiksi hansikkaiksi ylle kaartuvien sorjien oksien ympärille. On kuin astuisi labyrinttiin, uuteen ja viekoittelevaan maailmaan, jonka kaikenpeittävän hauraan kauneuden hengittämien on pyörryttävää

Toisin sanoen, mä oon nyt metsälymynnyt sydämeni kyllyydestä. Huomenna annan polkujen soljutella mut jollekin hiljaiselle aukiolle metsämeditaatiolle. Sen hiljaisuuden katkaiskoot vain notkuvilta oksilta kinoksiksi ryöpsähtelevät lumimatot. Luminen metsä on mulle hiljaisuutta, puhtautta ja nöyryyttä; ihan omanlaistaan vilpitöntä elämänjanoa ja kiitollisuutta.

 

Je Suis Charlie

Tammikuun seitsemännen päivän terrori-isku Ranskalaisen satiirilehden Charlie Hebdon toimitukseen on viimeisen vuorokauden ajan kohahduttanut ja puhuttanut maailmaa. Ranskassa satiirin ja pilakuvien traditio vallanpitäjien ja uskonnon kritiikkinä on huomattavan pitkä ja elinvoimainen, mutta satiirisia sarjakuvia ja pilakuvia julkaiseva, näkyvästi antiuskonnollinen Charlie Hebdo -lehti on kärsinyt väkivaltaisesta vastustuksesta aikaisemminkin. Tammikuun isku ei sekään (oletettavasti) kohdistunutkaan niinkään yksittäiseen kuvaan tai kuviin, vaan pikemminkin lehden yleiseen satiirisen pilaatekevään linjaan, toisin sanoen kyseessä on isku sananvapautta vastaan.

Eilinen verilöyly ei siis pelkästään vienyt mennessään kahtatoista ihmishenkeä, vaan piirtyy mieliin poikkeuksellisen rajuna ja avoimena läimäytyksenä länsimaisen sananvapauskäsityksen ja demokratian kasvoille. Ilmaisunvapaus ja sananvapaus ovat jokaisen ihmisen perusoikeuksia ja länsimaisen demokratian kiistattomia peruspilareita. Vastaavasti myös taide on jokaisen ihmisen perusoikeus ja sen vapaus on Suomenkin perustuslaissa (16.3 §) turvattu. Kuitenkin - kaikessa provokatiivisessa voimassaan - pilakuvat ja taide ovat nostattaneet hämminkiä (ensimmäisen linkin tapauksessa Suomen kommentointi tapauksen tiimoilta jäi pitkälti nöyristelyksi) ja jakaneet Suomessakin mielipiteitä lukemattomat kerrat aikaisemminkin.

Taiteellinen vapaus - sekä juridisesti taattuna että käytännön elämässä - ovat minulle ja monille muille yksi tärkeimmistä sananvapauden ja sivistyneisyyden indikaattoreista. Taide on sananvapauden liekeistä polttavimpia ja kirkkaimpia, ja ainutlaatuisuudessaan veitsenterävä ajattelun ja ilmaisun väline. Taide on kollektiivinen sananvapauden manifestaatio ja instrumentti joka tekee arvomaailmamme näkyväksi.

 "-- syntetisoin taiteen vapauden justifikaatioksi ajatuksen sellaisesta taiteen tuottaman hyvinvointivaltiollisen sivistyksen itseisarvoisuudesta, jossa taiteen nähdään tuottavan sivistystä, sivistyksen hyvinvointia ja hyvinvoinnin mahdollistavan kansalaisyhteiskunnan kautta tapahtuvan moniarvoisen demokraattisen oikeus valtion kehittymisen." (Rautiainen 2007, 123.)

Terroriteossa Charlie Hebdon toimitukseen manifestoituu harvinaisen kouriintuntuvalla tavalla se länsimaisen sananvapauskäsityksen ja (minkä tahansa) uskonnollisen "pyhyyden" konflikti jonka keskellä elämme, ja jonka syöverit näyttävät olevan vaarallista sörkittävää.  Yhteiskunnallisena tabuna pyhyys nauttii edelleen täysin siemauksin itseisarvoisesta asemastaan, jolloin tästä pyhyydestä ja sen koskemattomuudesta maksetaan kova hinta. Uskonnon erityisasema sananvapauden ja sen sovellutusten määrittelijänä, tai pyhyyden tabu radikalisoitumisen tai ääriliikkeiden väkivaltaisen liikehdinnän oikeuttajana - tai edes tällaisten tapausten selittäjänä - eivät ole enää millään asteella hyväksyttävissä.

Taiteen miekan terä ei suinkaan ole ruostumassa, päinvastoin, sillä tämänkaltainen tragedia kohottaa sen viiltävän voiman - hirvittävällä tavalla - jokaisen koettavaksi. Tuohon terään ja sen nostattamiin vastaiskuihin latautuneen voiman tiedostaminen ei ole turhaa tai ei-toivottua itsesensuuria vaan keino valjastaa ja varautua: ymmärtää kuvien voima ja konteksti, sekä toisaalta uskaltaa kieputella miekkaa mahdollisimman taidokkaasti.

Je Suis Charlie.


----------

Lähteenä käytetty

Rautiainen, Pauli, Taiteen vapaus perusoikeutena. Taiteen keskustoimikunta, Helsinki 2007.

Valoviivoja

 Ääriviivani
musteinen yö, uudelleen
riipii, kilahtain

Mä kilahtelen nyt. Tahtoisin kesäyön, lämmön, huminan, liikennevalojen tikityksen ja sähköiseen yöhön piirtyvät kulmat joita hulmahdukseni varistavat henkäyksen ajaksi ilmaan värisemään. Keltaista ja sinimustaa, kelmeässä valossa kylpevän katukivetyksen lujana ohuen tossun alle. Pauhua jolla ei ole alkulähdettä, liikenteen huikaisevaa huminaa silloin kun jokainen auto loistaa poissaolollaan.