Tarkoituksenani oli alunperin kirjoittaa juuri hotkaisemastani George Orwellin Eläköön tuonenkielo -opuksesta ja sen päähenkilöä kohtaan tuntemistani ristiriitaisista tuntemuksista (raivostuttavuuden, hellyyttävyyden ja kummallisen houkuttelevuuden rajat tuntuvat toisinaan hämärtyvän). Gordon Cormstockin lailla, sitkeä kauna sydämessäni ajauduin kuitenkin tyystin toisenlaisille vesille, nimittäin ihmettelemään ihmisten turkisten käyttöä ja heidän perustelujaan tämän touhun oikeutukseksi. Gordon saa nyt odottaa vuoroaan.
Aihe on raivostuttanut minua talvesta toiseen ja tällä kertaa minua raivostuttaa lisäksi aiheesta käydyn nettikeskustelun onneton taso. Ehkäpä foorumit joilla asiaan törmäsin eivät ole keskustelunsa tason puolesta niitä laadukkaimpia, mutta tällaiset älyttömyydet ovat älyttömyyksiä kontekstistaan huolimatta. Erityisesti muotiblogit tuntuvat tässä asiassa olevan merkittäviä mielipidevaikuttajia ja keskustelufoorumeita - joskaan eivät aina ihan toimivia sellaisia.
"Keskustelu"ilmapiiri on yleisesti ottaen erinomaisen polarisoitunut ja vääristelty. Äärilaidan (ja välillä myös molempien äärilaitojen) edustajat ovat jo valmiiksi puolustuskannalla. Aiheen tullessa puheeksi vedotaan ensimmäisenä omaan oikeuteen, omaan moraaliin ja siihen, miten jokaisen subjektiivisen moraalikäsityksen pitäisi riittää kaikille. Niin kauan kuin turkisten käyttö ei ole laissa kielletty, ei sitä näemmä saisi kritisoida. Eikä aiheesta sovi edes keskustella muutoin kuin ennalta määritellyin ehdoin, joiden mukaisesti kenelläkään ei ole oikeutta kyseenalaistaa toisen moraalikäsitystä. Hyvänen aika ihmiset, eihän se, ettei jokin asia ole lailla kielletty, tarkoita sitä etteikö jokin tapa toimia voisi olla huonompi kuin toinen!
Miten näitä tapoja sitten muutetaan, jollei niistä keskustelemalla? Joskus meidän kaikkien kannattaa mennä itseensä ja kuunnella vaihtoehtoisia näkemyksiä eikä kirota jokaista mielipiteensä esittäjää "moralisoijaksi". Harmittavaa minusta on myös turkiskriittisten tai vaikkapa vegaanien piirissä liikkuva itsesyyttelyn trendi. Usein esimerkiksi turkistarhauksen vastustajalla on selkeä ja harkittu mielipide jonka pohjalta tämä toivoo kyllä vaikkapa turkistarhauksen lakkauttamista Suomessa, muttei vahingossakaan uskalla mainita sitä ääneen - ettei vain häiritsisi muita ihmisiä näillä "moralisoinneillaan". Kaikilla kun on oikeus elää miten tahtoo. En minäkään kannata syyttelyä, henkilökohtaista kiusaamista tai yleistä järjetöntä meuhkaamista, mutta järkevästä, hyvin argumentoidusta keskustelusta luopuminen tai harkittujen mielipiteidensä vähättely ja piilottelu "moralisoija"-leiman pelossa on todellista anti-edistystä tässäkin asiassa.
Olen kuitenkin törmännyt ilmiöön, jossa turkiksia promoavat muotibloggaajat sensuroivat kritiikin koska "heillä on oikeus päättää siitä, mistä heidän blogeissaan keskustellaan", ja jättävät vain kanssaan samaa mieltä olevat kommentit näkyviin. Jostain kumman syystä he silti ottavat aiheen oma-aloitteisesti esiin. Yleisöllä ei siis ole oikeutta heittää palloa takaisin ja ottaa negatiivista kantaa asiaan, jolloin "keskustelun" lopputulos on päätetty ja mahdollisia mielipiteitä on vain yksi. Tällaisia blogeja eivät suinkaan ole kaikki, vaan muutamassa paikassa satuin törmäämään hyvinkin mielenkiintoisiin ja perusteltuihin keskusteluihin.
"Keskustelu"ilmapiiri on yleisesti ottaen erinomaisen polarisoitunut ja vääristelty. Äärilaidan (ja välillä myös molempien äärilaitojen) edustajat ovat jo valmiiksi puolustuskannalla. Aiheen tullessa puheeksi vedotaan ensimmäisenä omaan oikeuteen, omaan moraaliin ja siihen, miten jokaisen subjektiivisen moraalikäsityksen pitäisi riittää kaikille. Niin kauan kuin turkisten käyttö ei ole laissa kielletty, ei sitä näemmä saisi kritisoida. Eikä aiheesta sovi edes keskustella muutoin kuin ennalta määritellyin ehdoin, joiden mukaisesti kenelläkään ei ole oikeutta kyseenalaistaa toisen moraalikäsitystä. Hyvänen aika ihmiset, eihän se, ettei jokin asia ole lailla kielletty, tarkoita sitä etteikö jokin tapa toimia voisi olla huonompi kuin toinen!
Miten näitä tapoja sitten muutetaan, jollei niistä keskustelemalla? Joskus meidän kaikkien kannattaa mennä itseensä ja kuunnella vaihtoehtoisia näkemyksiä eikä kirota jokaista mielipiteensä esittäjää "moralisoijaksi". Harmittavaa minusta on myös turkiskriittisten tai vaikkapa vegaanien piirissä liikkuva itsesyyttelyn trendi. Usein esimerkiksi turkistarhauksen vastustajalla on selkeä ja harkittu mielipide jonka pohjalta tämä toivoo kyllä vaikkapa turkistarhauksen lakkauttamista Suomessa, muttei vahingossakaan uskalla mainita sitä ääneen - ettei vain häiritsisi muita ihmisiä näillä "moralisoinneillaan". Kaikilla kun on oikeus elää miten tahtoo. En minäkään kannata syyttelyä, henkilökohtaista kiusaamista tai yleistä järjetöntä meuhkaamista, mutta järkevästä, hyvin argumentoidusta keskustelusta luopuminen tai harkittujen mielipiteidensä vähättely ja piilottelu "moralisoija"-leiman pelossa on todellista anti-edistystä tässäkin asiassa.
Olen kuitenkin törmännyt ilmiöön, jossa turkiksia promoavat muotibloggaajat sensuroivat kritiikin koska "heillä on oikeus päättää siitä, mistä heidän blogeissaan keskustellaan", ja jättävät vain kanssaan samaa mieltä olevat kommentit näkyviin. Jostain kumman syystä he silti ottavat aiheen oma-aloitteisesti esiin. Yleisöllä ei siis ole oikeutta heittää palloa takaisin ja ottaa negatiivista kantaa asiaan, jolloin "keskustelun" lopputulos on päätetty ja mahdollisia mielipiteitä on vain yksi. Tällaisia blogeja eivät suinkaan ole kaikki, vaan muutamassa paikassa satuin törmäämään hyvinkin mielenkiintoisiin ja perusteltuihin keskusteluihin.
Turkisrähinöinnissä on hyökkäyksen havaittu olevan paras puolustus. Turkisten käyttäjät ovat yhtäkkiä suunnattoman huolestuneita tekoturkiksen tai keinokuitujen tuottamisen ekologisista vaikutuksista. Yhtäkkiä turkis on ainoa oikea vaihtoehto, jota ilman ei kerta kaikkiaan voi tulla toimeen. Surkeista keinokuituvaatteista ei Suomen talven aikana ole mitään iloa. Selvä on, voinen siis hyvillä mielin olettaa, että kyseisen argumentin käyttäjät eivät omista ainoatakaan surkeaa keinokuituvaatetta, vaan kulkevat talvet läpeensä tässä samassa korvaamattomassa turkisvaatteessaan. Myös muotibloggaajat.
Koostin muutamia väitteitä nettikeskustelujen pohjalta, osaa muokkasin ja kehitin täydentäviä väitteitä itse. Konkreettisia kysymyksiä, yksityiskohtaisempia vastauksia, tutkimustuloksia ja faktatietoa löytyy esimerkiksi Animalian sivuilta tai kirjoituksen lopussa olevista linkeistä.
"Turkis on kestävä ja pitkäikäinen materiaali. Vuosikymmeniä kestävä turkis on ekologisempi valinta kuin jatkuvasti uusien tekokuituisten talvitakkien ostelu."
- Tähän argumenttiin törmätessäni mietin joka ikinen kerta sitä, onnistuvatko ihmiset oikeasti ostamaan vuodesta toiseen hetkessä pilalle meneviä tekokuitutalvitakkeja? Minun päätoiminen talvitakkini (joka tosin sisältää villaa) on ollut minulla noin kolmetoistavuotiaasta lähtien, eli nyt kymmenisen vuotta. Olisi ehkä syytä tiedostaa tarkemmin onko talvitakkien vuosittaisessa ostelussa kyse tarpeesta vai halusta. Myös tekokuituvaate voi olla turkiksen lailla kestävä ja pitkäikäinen.
"Tekoturkiksen tuottaminen on ympäristölle kuormittavampaa kuin aidon."
- Yllättävän moni tuntuu kuvittelevan, että aidot turkikset vain ilmaantuvat jostain ilman että niitä tarvitsee tuottaa. Turkis ei ole "100% luonnontuote suoraan metsästä", vaan sitä joudutaan käsittelemään monenlaisin myrkkyjä ja raskasmetalleja ympäristöön päästävin ainein. Turkiseläinten ylläpito kuluttaa ympäristöä. Edes roadkill-turkikset eivät ole valmiita tuotteita, vaan niitäkin täytyy käsitellä - ja se vaatii resursseja. Toisin sanoen myös kaikenlaiset aidot turkikset ja erityisesti turkistarhaus kuluttavat ympäristön resursseja, usein koko tuotantokaari huomioon otettuna tekoturkista enemmän. Toisaalta myöskään öljystä tehty tekoturkis ei ole ympäristön kannalta hyvä ratkaisu. Usein se on kuitenkin selvästi parempi kuin uuden aidon turkiksen tuottaminen. Faktatietoa tekoturkiksen vs. aidon tuottamisen energian- ja öljynkulutuksesta löytää mm. kirjoituksen lopussa olevista linkeistä.
"Suomalainen turkis on eettisempää kuin esimerkiksi kiinalainen."
- Tämä voi pitää osittain paikkansa. Suomen lainsäädäntö on tiukempaa ja sitä pystytään valvomaan tehokkaammin. Kärjistäen voidaan silti sanoa olevan kyse vivahde-eroista, sillä vankeudessa kasvaneen turkiseläimen elinolosuhteet ovat myös Suomessa huonot. Suurempi kysymys taustalla on se, onko eläinten systemaattinen hyödyntäminen/hyväksikäyttö ja käyttö tuotteiksi ylipäätään hyväksyttävää.
"Road kill -turkikset ja eettisesti tuotetut turkikset ovat hyvä valinta."
- Road kill -turkikset ovat minunkin mielestäni toistaiseksi järkevin ja eettisin tapa tuottaa turkiksia. Mitään valmiita luonnontuotteitahan nekään eivät silti ole, vaan parkitsemiseen ja käsittelyyn käytetään haitallisia kemikaaleja - tosin myrkkyjä käytetään ja niitä syntyy vaateteollisuudessa muutenkin. "Eettisesti tuotetut turkikset" tarkoittanevat usein eläinkantojen harvennuksessa kaadettavien ja metsästettävien eläinten turkkeja. Tässä tapauksessa varsinkin pienet eläimet ovat heikoilla, sillä niitä metsästetään raudoilla joihin loukkuun jäätyään eläin saattaa joutua kitumaan pitkäänkin. Näitä toimintatapoja ja niiden "eettisyyttä" ei voida valvoa ja varmistaa alusta loppuun. Lisäksi siitä, voidaanko eläimiä ylipäätään tappaa eettisesti tuotteiksi, voidaan olla montaa mieltä. Kaiken lisäksi nämäkin turkikset luovat mielikuvaa turkisten käytön hyväksyttävyydestä. Turkisten käyttö lisää turkisten käyttöä, ja kysyntä lisää niiden tuottoa, myös kyseenalaisilla tavoilla.
"Minä en ole vastuussa muiden valinnoista tai siitä, inspiroituuko joku turkiksestani ja ostaa sen vuoksi oman turkiksen."
- Olen sitä mieltä - ja haluaisin että yleinen mielipide olisi tämä - että vuoden 2016 Suomessa turkikseen pukeutuminen on kannanotto. Uskallan väittää, että nykypäivän turkiksen käyttäjä on käynyt edes jonkun verraan päässään läpi turkiksen eettisyyteen liittyviä kysymyksiä. Valitessaan pukeutua turkikseen hän tekee mielipiteensä näkyväksi. Ja kyllä, tämä vaikuttaa omalta osaltaan yleiseen ilmapiiriin. Muoti, pukeutuminen ja koristautuminen ovat useille itseilmaisun keino. Nähdäkseni ei olekaan sattumaa valitseeko ylleen turkiksen vai jotain muuta. Muotiin kuuluu myös katumuodin seuraaminen ja vaikutteiden imeminen kaduilla liikkuvien ihmisten vaatetuksesta, joten miksi sama logiikka ei pätisi myös turkiksiin? Kukaan ei voi tässä asiassa kädestä pitäen määrätä toista, mutta turkismyönteistä ilmapiiriä rakennetaan juuri näin.
"Road kill -turkikset ja eettisesti tuotetut turkikset ovat hyvä valinta."
- Road kill -turkikset ovat minunkin mielestäni toistaiseksi järkevin ja eettisin tapa tuottaa turkiksia. Mitään valmiita luonnontuotteitahan nekään eivät silti ole, vaan parkitsemiseen ja käsittelyyn käytetään haitallisia kemikaaleja - tosin myrkkyjä käytetään ja niitä syntyy vaateteollisuudessa muutenkin. "Eettisesti tuotetut turkikset" tarkoittanevat usein eläinkantojen harvennuksessa kaadettavien ja metsästettävien eläinten turkkeja. Tässä tapauksessa varsinkin pienet eläimet ovat heikoilla, sillä niitä metsästetään raudoilla joihin loukkuun jäätyään eläin saattaa joutua kitumaan pitkäänkin. Näitä toimintatapoja ja niiden "eettisyyttä" ei voida valvoa ja varmistaa alusta loppuun. Lisäksi siitä, voidaanko eläimiä ylipäätään tappaa eettisesti tuotteiksi, voidaan olla montaa mieltä. Kaiken lisäksi nämäkin turkikset luovat mielikuvaa turkisten käytön hyväksyttävyydestä. Turkisten käyttö lisää turkisten käyttöä, ja kysyntä lisää niiden tuottoa, myös kyseenalaisilla tavoilla.
"Minä en ole vastuussa muiden valinnoista tai siitä, inspiroituuko joku turkiksestani ja ostaa sen vuoksi oman turkiksen."
- Olen sitä mieltä - ja haluaisin että yleinen mielipide olisi tämä - että vuoden 2016 Suomessa turkikseen pukeutuminen on kannanotto. Uskallan väittää, että nykypäivän turkiksen käyttäjä on käynyt edes jonkun verraan päässään läpi turkiksen eettisyyteen liittyviä kysymyksiä. Valitessaan pukeutua turkikseen hän tekee mielipiteensä näkyväksi. Ja kyllä, tämä vaikuttaa omalta osaltaan yleiseen ilmapiiriin. Muoti, pukeutuminen ja koristautuminen ovat useille itseilmaisun keino. Nähdäkseni ei olekaan sattumaa valitseeko ylleen turkiksen vai jotain muuta. Muotiin kuuluu myös katumuodin seuraaminen ja vaikutteiden imeminen kaduilla liikkuvien ihmisten vaatetuksesta, joten miksi sama logiikka ei pätisi myös turkiksiin? Kukaan ei voi tässä asiassa kädestä pitäen määrätä toista, mutta turkismyönteistä ilmapiiriä rakennetaan juuri näin.
"Turkistarhaus luo työpaikkoja."
- Klassikolle klassikkovastaus: suretko orjakauppiaiden työpaikkoja? Koskettaako noitavainojen inkvisiittoreiden työttömäksi jäänti? Eettiset epäkohdat näyttäytyvät oikeassa valossaan usein vasta sopivan ajallisen etäisyyden päästä. Uusia työpaikkoja syntyy kyllä.
"Turkistarhauksen arvostelu on tekopyhää, kun yhteiskunta kuluttaa päivittäin tehotuotettua lihaa, maitotuotteita ja munia. (+ maailmassa on muitakin ongelmia, kuten lapsityövoima ja ihmiskauppa ja ilmastonmuutos ja huumekartellit ja ydinaseet ja Afrikan nälkäiset lapset jne. jne. jne.)"
- Hienoa, tiedostat siis että ongelmia piilee useammassa paikassa samaan aikaan, eikä yhden selvittelyn tarvitse olla toisen selvittelyltä pois.
"Mikä hinku turkisvastustajilla on toitottaa omaa paremmuuttaan netissä tuntemattomille ihmisille?"
- Eihän tässä asiassa ole pohjimmiltaan kyse ihmisten kisailemisella paremmuudesta, vaikka tähän väitteeseen - ja valitettavasti myös tähän sävyyn käytyyn keskusteluun - törmääkin käsittämättömän usein. Kyse on eläinten, ihmisten ja luonnon hyvinvoinnista. Ikävää, jos itse asia on jäänyt huonolaatuisen keskustelun jalkoihin.
"Käytetty turkis on hyväksyttävämpi kuin uusi."
- Ongelma ei piile ainoastaan siinä, milloin ja kuinka monta henkeä juuri kyseinen turkis on vaatinut. Myös käytetyillä turkiksilla ylläpidetään turkisten yleistä näkyvyyttä ja luodaan samalla mielikuvaa niiden hyväksyttävyydestä. Jotkut liittävät saman ongelman myös tekoturkikseen. Lisäksi, jos minä ostaisin käytetyn turkiksen, olisi se mahdollisesti pois joltakulta toiselta ja ajaisi tämän ostamaan uuden.
"Pitäisikö minun nyt heittää turkikseni pois? Silloin eläimet ainakin olisivat kuolleet turhaan."
- Ei missään nimessä. Käytä turkiksesi loppuun, mutta älä hanki enää uusia.
"Seuraavaksi ituhipit ovat kieltämässä turkikset inuiteilta ja nenetseiltä."
- Eivät ole. Alkuperäiskansat ja muut eläimistään riippuvaiset ihmisryhmät joille turkikset ja karjanhoito ovat paitsi elinehto ja eläinten hyvä hoito ja kunnioitus myös elämäntapa, ovat nähdäkseni hieman eri asia kuin länsimaalaisesta yltäkylläisyydestä lähtöisin olevat, vaihtoehtojen valtameressä uiskentelevat ylellisyystuotteiden perässä juoksijat.
"Minulla on oikeus tehdä omat moraaliset valintani ja siksi oikeus hankkia ja käyttää turkiksia."
- Kyllä, jokaisella on oikeus tehdä omat moraaliset valintansa lainsäädännön rajoissa. Siitä huolimatta toiset moraaliset ratkaisut voivat olla parempia kuin toiset. Valitettavasti lainsäädäntöä näemmä tarvittaisiin paikkaamaan myös empatianpuutetta, välinpitämättömyyttä ja tietämättömyyttä, joiden rehottaessa turkis- ja muiden tuotantoeläinten kärsimys ei pääse koskettamaan kuluttajaa tarpeeksi kouriintuntuvasti. Sinulla on oikeus olla empatiakyvyiltäsi valikoiva ja välinpitämätön, mutta minulla on oikeus keskustella ongelmakohdista, tehdä niitä näkyviksi, muokata asenteita ja lopulta vaikka pyrkiä muuttamaan lainsäädäntöä siten, että on vihdoin olemassa tarpeeksi korkea auktoriteetti kieltämässä asiat kädestä pitäen, kun oma moraalisi ja harkintakykysi eivät siihen riitä. Onneksi hyvin monissa maissa tämä on jo tapahtunut.
Linkkejä aiheeseen liittyen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti