Nyt lienee sopiva väli sepustella taannoisesta asumuksestani, jonka ovesta kuukausi sitten marssin ulos viimeistä kertaa.
Kyseisessä kämpässä on kolme ihan mukavaa huonetta. Huoneet ovat, erikoista kyllä, kolmessa eri kerroksessa, päähuone keskellä ja pieni ylä- ja alakerta omissa kerroksissaan. Asustelin tuollakin vain muutaman kuukauden, minkä vuoksi huoneiden kohtuullinen epäkäytännöllisyys sekä tästä (että myös muutamista muista syistä) johtuva vähäinen käyttö eivät erityisemmin päivittäistä elämää häirinneet tahi vaikuttaneet asunnonvalintaprosessiin. Ärsyttävän järkevää, olisihan sitä kerrankin voinut pröyställä. Tai elää edes mukavasti. Liiallinen vaatimattomuus tuntuu näissä asuntoasioissa toistuvan vähän joka kerta.
Päähuoneeni ulko-ovelta katsoen huoneen oikeasta nurkasta pääsee kulkemaan yläkertaan. Ylös vievät heiveröiset tikkaat jotka on tehty samasta ohuesta bambumaisesta rimasta josta yläkertahuoneen lattiaritilätkin. Huone on tilavahko ja autio, lempeä mielentyynnytyshuone. Poikkeuksen askeettisuuteen muodostaa yhdessä nurkassa kököttävä käytännöllisyydessään ja kitchiydessään ainutkertainen neronleimaukseni, lattiasta kattoon asti ulottuva kullanvärinen sammakkopatsas. Patsaan jalustalla pidän yleensä kukkasta tai kahta, patsaalla itsellään on kaulassaan vihreät helmet. Muuta näkemisen arvoista täällä ei oikeastaan olekaan. Pari bambumattoa lattialla, joitain kasvinkänttyjä ruukuissaan nurkassa oven vieressä. No, tässä huoneessa näkeminen ei olekaan aktiviteeteista se olennaisin.
Alakerran huoneeseen kulkeminen on tehty vähän hankalaksi, siitä kertominen jäätettäkööt siksi väliin. Alakerran huone on yläkerran sammakkohuoneeseen verrattuna ilmapiiriltään täysin toisenlainen, hämyinen ja tuhnuinen, hieman kiero ja viekas. Kyseinen koppero on kummallisesti vinoon rakennettuine ja kankailla verhottunine seinineen vallan mainion muotoinen, vähän kuin tiipii tai suuri sipuli. Seinät ovat tummanvioletit. Huone on aina savuinen koska lattian tyynykehän keskellä lojuu metallitarjottimella erilaisia raskaita piippuja. En käytä niitä koskaan.
Keskivälihuone, siis sisäänkäyntihuone on aika tylsä. Siellä nukun ja kirjoitan. Seinillä on rapisevia keltaisia kalligrafiamaalauksiani. Seinillä rapisee myös irtoilevan maalin palasia. Ikkunasta pääsee katolle. Katolla juon kaljaa.
Ihan hyvä koti niille muutamille ajoille jotka siellä vietin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti