Lihaa

Rikas kartanonherra syöksyy tallistaan mukanaan hevonen. On vehreä ja kuuma kesäpäivä ja aurinko paistaa tasaiselle vihreälle nurmelle kun mies ajaa hevosen hurjaa laukkaa tallista nurmikolle. Raudikko nelistää raivokasta vauhtia kiemurrellen ja tehden rajuja äkkikäännöksiä. On paahtavan kuuma. Hevonen pärskyy ja hikoilee hillittömästi kartanonherran piiskatessa hevosta yhä hurjempaan vauhtiin. Sekä ratsun että ratsastajan silmät pullottavat kuin vauhkot punaiset omenat. Mies hakkaa hevoseen jatkuvasti lisää vauhtia nykien samalla suitsista pannen hevosen kiemurtelemaan hysteerisenä. Raudikko kompuroi, sotkeutuu jalkoihinsa ja hönkii tuskallisesti vinkuen. Kartanonherra läimii ratsuaan raivokkaasti kunnes lopulta hevonen räjähtää. Koni pärskähtää palasiksi, ruumiinosat ja lihankappaleet purskahtavat suihkuna ilmaan punaruskean nahkan revetessä riekaleiksi. Lima, hiki, veri ja liha ropisevat ympäri helteistä niittyä. Mies on kadonnut ja hevosesta on jäljellä vain levähtäneitä kokkareita kuumuudessa haisevaa lihaa.

Kuvan tarjosi Max Ernst.