Lisäsiivet

Tällä hetkellä kunnioitan läsnäolollani ja tämän johdosta kutsun kodikseni omakotitaloa jossa kerroksia on viisi ja kellaritunneleita kaksi. Kommuuniluontonsa vuoksi talossa asuu lisäkseni monia muitakin, mutta molemmat tunnelit ja kerroksista kaksi (joista kumpikin tosin sisältävät vain parin askelmitan verran eri tasoilla toisistaan olevat pienehköt huoneet) ovat yksityiskäytössäni. Tätä ennen asustin kaksikerroksisessa yksiössä jonka alakerrassa oli kiveen louhittu ja vaaleansiniseksi maalattu luola 15 metriä maanpinnan ja ylemmän huoneen alapuolella. Luola oli minulle hyvin rakas, mutta ainoa reitti sinne kulki vaatekaappini valepohjan läpi, mikä teki asumisjärjestelyistä hieman epäkäytännölliset. Lisäksi luola oli talviaikaan sangen vetoinen. Asuntoni suhteen voitaneen katsoa tapahtuneen edistystä, sillä nykyisessä kämpässäni alempien kerrosten lempihuoneessani sijaitsee jopa kylpyamme ja aivan ihastuttava purppuranpunainen kokolattiamatto.

Ottaen kuitenkin huomioon mahdollisuuteni valita käytännössä mitä tahansa, on hieman koomista päätyä pelkkään pienehköön kolmen huoneen kompleksiin, joka sisältää ylähuoneeni ja purppuramattohuoneeni lisäksi vain hieman nuhjuisen ja pienen nurkkahuoneen joka on kaiken kukkuraksi tällä hetkellä tyhjä. Purppurahuoneeni on sekin suunniteltu uhmaamaan kaikkia järjen ja järjestyksen lakeja; ihana leijonatassuinen kylpyammeeni on sijoitettu niin ikään kokolattiamaton päälle keittiönurkkaukseen, missä se kiljuu riitasointujaan sekä puuhellan että sähkölieden kanssa (joiden vierekkäisessä läsnäolossa on jo itsessäänkin raivostuttavaa ristiriitaisuutta). Lähes samaan läjään hellojeni ja ammeeni kanssa on suoranaisesti tyrkkäisty kulahtanut viininpunainen sohva ja pari järjettömän kokoista ja täysin turhaa miehenkorkuista mustaa maljakkoa filigraaniupotuksin. Toisessa päässä huonetta säilytän toistaiseksi vain suurehkoa tyynyläjää ja koppakuoriaiskokoelmaani. 

Mutta nyt kuulette jotain jännittävää: mustan nurkkahuoneeni viereen on rakenteilla flamingoaitaus!