Voi että, olin jo melkein unohtanut miten törmäsin Kiinassa tähän hylättyyn taloon. Se pilkotti mutkailevan polun päästä aukeavan vuorenrinteen varjossa, vehreiden puskien hellässä halauksessa. Koko tönö näytti maailman parhaalta salaiselta piilopaikalta. Ei se kovin salainen sitten kuitenkaan ollut, mutta minä näen tästä piilopoukamasta unia edelleen.
keskiviikko 27. huhtikuuta 2016
Talohaaveista ja asuntolainasta
Voi että, olin jo melkein unohtanut miten törmäsin Kiinassa tähän hylättyyn taloon. Se pilkotti mutkailevan polun päästä aukeavan vuorenrinteen varjossa, vehreiden puskien hellässä halauksessa. Koko tönö näytti maailman parhaalta salaiselta piilopaikalta. Ei se kovin salainen sitten kuitenkaan ollut, mutta minä näen tästä piilopoukamasta unia edelleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti