Pilarit eivät kaadu surkealla sysimisellä: eivät kaadu, mutta rapautuvat. Tuo arvokas rapautuminen on tehnyt surkeasta suloista, on kuin katselisi tarkkaan kasvatetun metsän hiljaista lakoamista. Jokainen rapautuva pilari ja hapertuva puu laskevat entiselle asuinsijalleen häivähdyksen tilaa ja valoa. Tärkeimmät ja rakkaimmat puut ovat nyt samat. Ne ovat.
Lempeä lakoaminen on luonut sydämeen sijaa sille kaikelle uudelle, mihin pian hypähdän. Tuo hypähdys hallaisesta Suomesta toiselle puolelle maailmaa valtavan suureen ja sykkivään kaupunkiin tuonee tullessaan myös arvokkaan annoksen syvää ikävää, mutta onneksi tärkemmät puuni ovat vahvistuneet ja kasvavat missä vain. Kaikki on muuttumassa, ja uusien pilarieni kanssa otan sen kaiken innostuksesta kihelmöiden vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti