Myönnän kyllä surkutelleeni viime aikoina Gregor-paran kärsimyksiä, muttei aloitustekstistäni silti pitänyt ihan tällainenkaan tulla. Kovakuoriaiset kiehtovat minua siinä missä suunnilleen kaikki muutkin maailman asiat ja ilmiöt, ja koska minulle on tärkeää toisinaan velloa näissä vaihtelevan epämääräisissä kiehtomuksen kohteissani myös verbaalisesti, lienee kovakuoriaisaiheinen ilakointi varsin kuvaava avauspuheenvuoro tännekin. Lapsena yksi lempirunoistani oli muuten Lauri Viidan Kapina.
Kirjoitan tätä tekstiä puuduttavaa päivää seuranneena levottomana yönä, jonka kulkua ovat levottomuuden lisäksi leimanneet hyvät ideat aina kovakuoriaisfetissini julkistamisesta blogikirjoittelun aloittamiseen. Tämän aloitustekstin kirjoittamisen aiheuttama ahdistus lupailee sekin menestystä tulevalle kirjoittelulleni, mutta lienee hyvien tapojen mukaista aloittaa blogi jonkinlaisella esittäytymisellä ja blogin konseptin rajaamisella.
Tämän homman kantavia ajatuksia ovat vapaus ja soljuvuus. Koska hekumoinnin kohteeni tässä maailmassa vaihtelevat kovakuoriaiserotiikasta öljyvärimaalaukseen ja meditoinnista nō-teatteriin, lienee tarkoituksenmukaista jättää kirjoitteluni aihepiirit sen kummemmin rajaamatta. Toivoakseni tekstien muoto sen sijaan noudattelisi kahta edellä mainitsemaani ihannetta; soljahdellen sen kummemmitta selityksittä huumanhöyryisistä runotuokioista aina tieteellisempäänkin tykitykseen asti.
Esittäytyminen jääkööt tuonnemmaksi. Maailma on tulvillaan minua syvästi sykähdyttäviä asioita, asioita joissa tahdon velloa ja piehtaroida, asioita joista kirjoittaminen hymyilyttää ainakin minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti